Belgian matkakertomus kuvakimara

Köyhäin olutta, porvarisoluiden hillittyä charmia ja harrasta munkkiolutta

Matkakertomus säädyllisestä tutkimusmatkasta klassikko-oluiden lähteille Belgiaan 12.9. -15.9.2002
Olutklubi Tapiola oli miettinyt jo jonkin aikaa klassisiin belgialaisiin oluisiin lähemmin tutustumista. Luennot belgialaisista oluista ja tutustuminen muutamaan suomalaiseen trappistifriikkiin olivat viimeistään vahvista- massa päätöstä siitä, että matkalle paikan päälle oli päästävä. Sattumaa oli, että Marko muisti Atten pitkän trappistiharrastuksen ja hänen vaimonsa Tiinan vahvan belgiataustan. Matkasuunnitelma alkoikin hahmot- tua: tukikohta lambic-oluiden syntysijoille Brysselin eteläpuolelle Beerseliin, tutustumiskäynti Chimayn luos- tariin ja kulttuuripäivä Bryggessä unohtamatta hyviä olut- ja ruokailuhetkiä - Belgiassa kun kerran oltaisiin.

Matkaohjelma esiteltiin klubilaisille oheismateriaaleineen The Gallows Birdissa. Ohjelma otettiin vastaan aploodein ja Hoegaarden Witbier -lasien kohotuksin. Alkoi harras matkan aloituksen odotus mielessä jo mu- kavat yhteiset hetket Belgiassa.

Ensikosketus Beerseliin
Pääryhmä saapui Brysseliin SAS:illa Kööpenhaminan kautta myöhässä ja löysi bussikuskin pienen etsinnän jälkeen. Sama etsintä jatkui puolen tunnin kuluttua Beerselin hotelli Centrumissa, jossa hetken huhuilun jälkeen ainoastaan Sebbe "the house dog" ilmestyi paikalle iloisena vastaanottona toimineelle tyypilliselle belgialaiselle estaminet -baaritiskille. Huone- ja avaintenjakohässäkän ja muutaman ensipiris- tyksen jälkeen ryhmäläiset päättivät tutustua suunnitelman mukaisesti Waterloohon ja osa Beerselin vanhaan linnaan.

Waterloossa oli mahdollisuus kokea järkyttävä taistelu filminä ja panoraamana tai kivuta monumentin huipulle ihastelemaan valtavaa taistelutannerta. Kuivaa suuta sai kostutettua onneksi viereisessä olutkahvi- lassa ennen taksisafaria takaisin Beerseliin. Taksisafariin oli nimittäin pakko turvautua, koska eräs paikalli- sista englantia taitamattomista vanhoista taksikuskeista ei ollut tiennyt missä on Waterloo ja oli herännyt epäilys löytäisikö hän sitten takaisinkaan...

Opasryhmän saavuttua eri matkaa hotellille ja tutustuttua Sebbe-koiraan sille ei ollut vaikea havaita, että myös pääryhmä oli löytänyt paikalle: sen verran monta tyhjää göösipulloa (ainakin Oud Beersel Lambic ja F.Boon Kriek) oli jätetty maamerkeiksi hotellin viihtyisään puutarhaan illan ruokaa valittaessa.

Centrumin pihalla Opasryhmälle junamatka poikkeuksellisesti nostalgisessa 70-luvun wagonissa, jossa ei ollut ravintolavaunua, oli ollut kuiva kokemus. Beerselin asemalla niityt ja lehmät olivat le- vittäytyneet ryhmän edessä, eikä oluista ollut silloinkaan vielä tietoa. Junamatka oli kestänyt tunnin Zaventemistä (siis ilman olutta) ja kävelymatka ylämäkeen (yhä ilman olutta) liian kauan. Samasta ylämäestä oli Vainion pariskunta aikanaan löytänyt nääntyneen Jyrin.

Vihdoinkin olutta! Centrumin erinomaisesta olutvalikoimas- ta tilattiin heti pari Girardiniä, mutta Harrin shampoon etsin- tään oli lähdettävä. Kylässä ei ollut kauppaa, joten pesuaineet ostettiin apteekista, vettä ei löydetty ja sitten siirryimmekin viereiseen Festsaal-pubiin aperitiiviorvalille. Lisää aperitiivejä nautittiin sen jälkeen hotellin puutarhassa, jonne koko ryhmä kokoontui yhteistä illallista varten.

Illallinen Centrumissa oli perinteisen hyvä avaus: kania göösissä, vasikanhöystöä, sopivia pihvejä jne. Myöhemmin jotkut saattoivat kyllä todeta, että Rochefort oli liikaa vai oliko se sittenkin dame blanche ja bresilienne -jälkiruuat? Hyvä valinta oli ottaa puolikkaat Spa Reine-vedet yömyssyksi.

Illallisella tappimme Ulf ehdotti kaiken varalta klubin sihteeriä Soilaa matkan viralliseksi nipottajaksi, mitä myös kannatettiin.

ryhmä Chimayssä Chimay - juustoja ja olutta
Aamu valkeni kuulaana, juuri sellaisena, johon varsinkin yöllä Saksan kautta omalla autolla saapuneille sopi F.Boonin Marriage Parfait voimia palauttavaksi aamugöösiksi. Makeamman perään hinkuvat tyytyivät purkitettuun Belle Vuehun. Voipuneisuuteen voi kyllä ollut vaikuttanut se, että asuntoauton parkkeeraaminen loppuyöksi kylän kirkon- kellojen juureen ei ollut sittenkään levollisen yön kannalta se paras taktinen vaihtoehto...

Ryhmä hämmästytti ja ilahdutti täsmällisyydellään guidim- me Tiinan saapuessaan runsaalle buffet -aamiaiselle ja ryhmittyessään Chimay-matkan bussiin aika- taulussa. Matkalla trappistioluiden puhtaille lähteille pohdimme bussissa mm. sitä, miten Belgiassakin panimoala on käymistilassa ja miten Belgia elää lehmistä, sinisistä sellaisista. Mursuviiksinen Obelix -kuskimme pohti sen sijaan sitä, miten myydä tälle porukalle Jupileria yhden euron kappalehintaan. Vaikka kuskimme (Didier oikealta nimeltään) oli mukava ja erittäin ammattitaitoinen, kauppa ei käynyt. Guidi, joka ainoana osasi alkuasukkaiden kieltä, ei tohtinut kertoa syvällisintä olutklubin tuntemusta Jupista tälle Bretagnesta(!) kotoisin olevalle gallialaiselle.

Chimayn pullotuskeskuksessa meidät otettiin vastaan oikein klubinimikyltein, ja paikallinen Helena-opas tutustutti meidät munkkien elämään filmin avustuksella. Edesmennyt Isä Theodore oli laittanut villihiivat ojennukseen 1950- ja 1960-luvuilla, ja nyt saamme nauttia näistä työn hedelmistä. Chimayn menestys Belgiassa ja muualla maailmassa on taannut vankan taloudellisen pohjan luostarille ja koko alueelle ohje- nuoranaan ruokoile ja tee työtä.

Helena Pullotuskeskuksessa saimme kuulokkeet korviimme simultaani- opastusta varten. Kuulokkeita ei tarvittu varastossa, jossa havait- simme korkeiden pullopinojen kaatuilevan todennäköisesti vahvan pullokäymisen vuoksi. Metelissä oli vaikea kuvitella trappistiluostarien hiljaisuutta.

Chimayn juustola osoittautui varsinaiseksi laboratorioiksi. Pakolliset hauskat hygeniamyssyt ja muovivetimet aiheuttivat yleistä hilpeyttä. Opittiin, että Chimay -juustoja on neljää eri lajia ja niiden kypsytysajat ovat eri pituisia.

Chimay -juustojen makuun pääsimme lounaalla L´Auberge de Po- teaupressa. Ilmaisten olut- ja juustomaistiaisten jälkeen syötiin kolme ruokalajia, kuten tavallista. Kaikkien valmistuksessa oli käytetty jotain Chimayn olutta. Yleisesti tilattiin ruokajuomaksi vain paikan päällä saatavissa olevaa kevyempää Chimay Doreeta.

Huima ja asianmukaisen harras kokemus oli vuoden 1996 ja 1997 Chimay Grand Reserve -pullojen naut- timinen. Marko päätti ostoinnokkuudessaan hankkia kerralla kolmen litran GR:n kellariinsa muutamaksi vuo- deksi paahtumaan.

Varsinainen luostari oli tavan mukaan suljettu. Pääsimme tosin sisälle seesteiseen puutarhaan ja vierai- limme hiljentymässä luostarin askeettisen kauniissa kappelissa. Nykyään luostarin ulkosiivessä voi myös yöpyä 20 euron hintaan ja osallistua määrättyihin rukoushetkiin.

oud beersel bierhuis Perinnelambiceja
Takaisin Beerselissä seuraavana tutustumiskohteena oli kylän laidalla sijaitseva kuuluisa Bierhuis Oud Beersel, jon- ne ryhmä lambic -fanaatikkoja lähti kävellen tutustumaan. Tapasimme kahvilapanimon omistajan Henri Vandervelde- lin kädet kipsissä valitellen, ettei voi tutustuttaa lambic-pani- moonsa koska hänellä olisi veistosnäyttely parin päivän kuluttua. Siispä sisälle kahvilaan, hanasta pyöreän kuivaa lambicia ja makunystyröihin vauhtia himoittavan villin oluen kera. Ostimme mukaan muutamia perinteisen normaaliko- koisia Oude Geuze & Kriek Vieille -pulloja.

Illallinen nautittiin hotellin vieressä sijaitsevassa Drie Fontainenissa, jossa toimii myös lambic-sekoittamo ja joka on viimeiset pari vuotta myös pannut spontaanikäymisolutta. Panimon puitteet olivat kummalliset: hämähäkinseittejä ja valtavia hämähäkkejä oli joka puolella. Mitään ei voinut korjata tai muuttaa, ettei villihii- vakanta häiriintyisi. Meitä varten paikan päälle saapunut panijaystävämme Armand kertoi omistautumises- taan lambicin valmistukseen. Mieleemme jäi se, miten hän oli jo nuorena juonut aitoa luonnontuotetta - lambicin ja veden sekoitusta faroa - silloin, kun muut lapset joivat myrkyllistä coca-colaa ja miten hänellä oli ollut tilaisuus pari vuotta sitten nauttia ihmeellistä göösiä vuodelta 1939!

Ravintolan menuvaihtoehdot olivat tyypillisen belgialaisia sinisimpukoineen, katkarapukroketteineen ja lintu- ja kalaruokineen. Olutvalikoimassa oli tarjolla vanhojakin göösejä, joista ainakin nautittiin pirteän kuivaa vuoden 1997 tuotosta. Tämäkö sitä aidoista aidompaa köyhäin olutta? Ravintolasta voi myös suoraan os- taa olutta mukaan (mutta ei tiskiltä!).

Päivän päätteeksi tappi pohti syvällisiä ja tuli linjapuheessaan siihen lopputulokseen trappisteista poiketen, että taivaassa tulee olla olutta tarjolla. Siellä tulee olla siis oma Gallows ja toisaalta jos taivas on olemassa, on myös helvetti, mutta siellä saa vain Lapin Kultaa.

Brygge kanaaliajelu Brygge -päivä
Pilvinen aamu ja olomme kääntyi aurikoiseksi ja lämpimäk- si. Tosin matkalla Bryggeen bussimme muuttui ehkä liiankin lämpimäksi ja se ainoastaan sen vuoksi, että uusi nuori bus- sikuskimme ei ollut palvelualan ammattilainen ja niin kovin kylmissään, että edes hänen mukaan ottamansa tyttöystä- vän seura ei häntä saanut lämpeämään. Eikä kuskilla ollut edes Jupileria tarjolla.

Vuoden 2002 kulttuurikaupunki Bryggessä seilasimme lyhyen kanavaristeilyn ja nautimme kauniista arkkitehtuurista ja kodikkaista yksityiskohdista ennen kuin kävimme tutustumassa Straffe Hendrikin museopanimoon. Tämä Maes-suvun omistuksessa oleva porvarispanimo on valtava ja monikerroksinen paikka, joka toimi vielä vuonna 1969. Päädyimme lopulta rakennuksen katolle, josta oli hienot näkymät Bryggen kattojen ylitse. Rentouttavat Straffe Hendrik -oluet nautimme hillitysti ulkosalla, sen verran oli tullut kuuma sekä bussissa että pikamarssilla turistitäyteisen kaupungin halki.

Yritimme myös sisään lounaan aperitiivioluelle kuuluisaan Brugs Beertje -pubiin, mutta harmiksemme se oli kiinni. Onneksi lounaspaikkamme, Malpertuus -ravintola, tarjosi mukavia Witbierejä ja normaaliksi luon- nehdittavan lounaan: keittoa, loistavaa lihapataa ja jälkiruuaksi jäätelöä ja kahvia; juomaksi Brugse Tarwe- bieriä ja Straffea. Kahvi oli kyllä ehkä liikaa.

Lounaalla saimme myös kuulla Pohjola Brewing Co:n kiinnostavan esityksen triplejen valmistamisesta suomalaisissa olosuhteissa. Ylimunkki Ari kertoi "Suomen hullujen oluenpanijoiden" tuotannosta ja tule- vaisuuden suunnitelmista. Eniten taisi häntä itseään kiinnostaa panimokierroksilla 1930-luvun malliset vierteen jäähdytinrakennelmat.

Paluumatkalla lämpötila nousi bussissa edelleen. Olutklubilaisten tilannetta helpotti Lea ja Thomasin hankkima erinomainen genever. Bussissa sonnustauduttiin myös Brysselin iltaa varten: olimme todenneet, että oluttaivaan ravintola In´t Spinnekopke olisi selkeästi kulmahousulafka.

Spinnekopke illallinen Illallinen Brysselissä
Aperitiivikwakit nautittiin klassisen mannermaisesti hotelli Metropolen lämmitetyllä(!) terassilla. Sitten teimme pikakier- roksen turistiravintolakatujen, pissaavan Jeanneken Pisin, Toonen ja Beer Temple -kaupan kautta Grand Placelle, josta löysimme tutun Le Roi d´Espagnen. Yläkerrassa joimme ai- nakin Alexanderia ja Juliusta ja ihastelimme tarjoilijan kanssa panimoporukan tekemiä Beer Temple-ostoksia.


spinnekopke In´t Spinnekopkessa meille oli varattu pittoreski perinteinen kabinetti ja kolmen olutruokalajin illallinen: Maredsous -juustokroketit, waterzooi ja kriek-jäädyke ja kahvia. Menuuseen sisältyi myös vaihtoehtoisesti joko talon viiniä tai Westvle- teren 12:ta. Voi vain arvata kumpaa juotiin enemmän.

Spinnekopke (Hämähäkki!) oli myös mukava paikka pitää linjapuheita. Guidit kiittivät ryhmää positivisesta asenteesta ja aktiivisesta osallistumisesta.

Tappi piti oman, matkan ensimmäisen virallisen linjapuheensa ja kiitti matkan ohjelmasta luovuttaen asianosaisille hienon diplomin.

Ja sitten pidettiin tietysti olutaiheinen tietokilpailu.

Mitäpä tehdä Brysselissä lauantaiiltana klo 23? Ei muuta kuin soitto Beerselin hotelliin ystävällemme Geertille ja pyyntö pitää iltagöösit raikkaina, belgialet valmiina tiskillä ja trappistit temperoituna, kunnes saavumme.

Matkalla Beerseliin bussi ei ollut enää lämmin, vaan kuuma. Tilannekin kävi ajoittain jopa niin kuumaksi, että tarvittiin komentaja Savirannan valtaisa stop-sana rauhoittamaan tilannetta. Takapenkkiläiset halusivat vielä säästää kauluspaitojaan ja ottivat ne kokonaan pois. Onneksi ostetuista Westmalle -essuista olisi hätätilanteessa saanut kääräistyä näppärät näkösuojat. Loppumatkasta tilannetta suklaiden sulamisen jälkeen voisi kuvata lähinnä hiiltyneeksi.

Lisää linjapuheita
Perille päästyämme guidi piti oman ran(s)kankielisen linjapuheensa bussikuskille, vaikka guidi ei edes ollut ryhmän virallinen nipottaja. Myöhemmin jälkikäteen bussiyhtiö päättikin sitten avustaa ryhmämme harrastusta tarjoamalla kierroksen jos toisenkin laskuunsa lämmenneille asiakkailleen kylmässä Suo- messa. Merci - ja kiitos lauantaisaunasta ilman löylyjä.

Hotellin puutarhassa pidettiin lisää linjapuheita. Ensin tappi piti linjapuheensa hotellin johdolle ja luovutti Geertille todistuksen hienosta suhtautumisesta olueen ja palveluun hotellin ravintolan seinälle nostettavaksi. Linjapuhe Sitten hän jatkoi uudella linjapuheella aiheesta, miten Suo- men Belgialaisten Trappistioluiden Vaalijat voisi toimia Olut- klubi Tapiola ry:n alaosastona ja miksi. Sen jälkeen Atte piti linjapuheen siitä, miten vaalijat ovat tähän valmiita ja miten vaalijoidenkin on uudistuttava kahden jäsenen voimin ja miten se onnistuu kutsumalla viiden vuoden noviisiajan läpi- käynyt Marko toiseksi varsinaiseksi jäseneksi. Matkan viral- linen nipottaja piti oman linjapuheensa ja kohdisti sen kiitok- sena guidillemme. Yllättäen trappistivaalijoiden hallitus ko- koontui nyt lyhyesti ja päätti nimittää uudeksi noviisiksi Harrin. Olutta kului, lisää tapahtumia vyöryi peräjälkeen, kunnes lopuksi Harri piti linjapuheen siitä, mitä eroa on Westvleterenin ja Rochefortin nauttimi- sen jälkeisillä unilla ja todisti, että Rochefort 10:n -varsinkin kahden - jälkeen mieli ja kuvitelmat ovat totaalisen voipunei- ta ja hiljaisen tyhjiä.


Linjapuheiden ja loistavien oluiden jälkeen tuli luonnollisesti nälkä. Siirryimme sisälle baariin ja havaitsim- me ystävämme Geertin nukkuvan klo 3 baarin pöydällä odottaen, mitä olutta porukka seuraavaksi juo, eikä mennyt nukkumaan ennen kuin tuli vakuuttuneeksi siitä, että baarissa ei tosiaankaan ole enää ketään jäl- jellä. Juusto- ja makkaranaposteltavien kera muutamat muistavat juoneensa elämänsä hienoimmat Hanssens -klassikot.


Sunnuntai
Kirkas sunnuntaiaamu saapui yhtä ajallaan kuin lentokenttäkuljetus. Geert esitteli ylpeänä saamaansa Club de Bière de Tapiolan todistusta, joka oli jo kunniapaikalla ravintolassa. Kiitosten ja jälleennäkemis- toivotusten jälkeen pääryhmä matkasi lentokentälle, tsekkasi matkatavarat sisään, osti meno-paluulipun keskustaan ja nautti olutta ja lounaan Chez Léonissa. Taisipa siinä samalla reissulla tulla nähtyä se toinenkin pissaava patsas...

munkki "Harvoin, jos koskaan, olen juonut niin paljon göösiä kuin nyt tämän matkan aikana."


Kaikki osallistujia mukavasta seurasta kiittäen,
Atte ja Tiina



© Suomen Belgialaisten Trappistioluiden Vaalijoiden ja Olutklubi Tapiola ry:n julkaisuja 2002-2003 - All rights reserved







<A HREF="Belgia.html" title="Takaisin" >Back</A><BR>